Syyslomalla

Jo oli aikakin päästä taas tänne. Hailuotoon. Maailman parhaaseen paikkaan. Täällä saa olla rauhassa, täällä ihmiset välittää, täällä eletään muuallakin kuin puhelinten ja tietokoneiden näytöillä. Sain ihan yllättäen uutta opiskelumotivaatiotakin, kun ei ollut sellaista tekemättömien opiskelu-, partio-, ja kotiasioiden könttiä, pelkästään ne uskontotieteen materiaalit. Eilen myös juotiin kakkukahvit mun viikonkuluttua koittavan kahdennenkymmenennen syntymäpäivän kunniaksi, oli niin kiva nähdä kaikkia tärkeitä! Tästä paikasta ja näistä ihmisistä saa aina ihan uutta voimaa, minkä avulla jaksaa kotona taas painaa eteenpäin. Elämä täällä auttaa muistamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat kannattaa vaan sivuuttaa.

Messulaulu 109

Hiipuu jo tuli, liekit nujertaa maa.

Vain Isä toivomme palaamaan saa.

Lämpöä anna soihtuun valaisevaan.

Isä, jää meitä rakastamaan.

Kylmetä sydän pienen kulkijan saa,
jos löydy kättä ei suojelevaa,
Kirkkainkin katse yössä yötä on vaan.
Isä, jää meitä rakastamaan.

Juuriin ja oksiin polut katketa saa,
ei löydy tie ilman opastajaa.
Eksyneet etsii syliin lohduttavaan.
Isä, jää meitä rakastamaan.

Hämärään maahan aamu uus aukeaa,
sen eteen poikasi nöyrtyä saa.
Haavoista syvimmätkin  voit parantaa,
jos vain jäät meitä rakastamaan.
Isä , jää meitä rakastamaan.

Tahtoisin metsään

Vaikka olen miten iloinen siitä, että opiskelu on vihdoin toden teolla alkanut ja töitäkin riittää, niin kyllä silti välillä on vähän ikävä viimesyksyä. Oli töitä vain kuusitoista tuntia viikossa ja niin paljon aikaa retkeillä ja valokuvata luontoa! Ja harrastaa partiota. Nyt meinaa olla vähän kiire kaikkien koulu-, työ- ja partiojuttujen kanssa, eikä kalenterin sivuilta löydy mitenkään liikaa tyhjää tilaa. Ja jos löytyy, niin sekin aika pitäisi käyttää opiskeluun.

 

Mahdottoman retkeilykuumeen vallassa selailin viimesyksyisiä kuvia ja valitsin sieltä muutaman teidänkin nähtäväksenne. Retkeilyviikonloppu ei tosiaankaan olisi nyt pahitteeksi!

Kerran kesässä

Sillä aikaa, kun mä vietin kesälomaani mummulassa, riparilla ja vaikka missä, meidän muu perhe kulutti omaansa veneellä. En ole koskaan ollut mikään suuri veneilyn ystävä, mutta olosuhteiden pakosta olen kuitenkin aika monta viikkoa menneistä kesälomistani viettänyt perheen kanssa eri puolilla saaristoa. Muutamana viimeisimpänä kesänä mun veneilyt on rajoittuneet lähinnä yksittäisiin päiviin ja öihin, kun olen lomaillut milloin missäkin omien juttujeni parissa. Viimekesänä kävin isin kanssa kahdestaan Suomenlinnassa ja eilen lähdettiin äidin, isin ja toisen pikkusiskon kanssa yhdeksi yöksi saareen. Ja oli meillä kivaa! Käytiin Annan kanssa soutamassa ja valokuvaamassa, saunottiin ja syötiin hyvin. Ja niin kului mun viimeinen lomaviikonloppu rattoisasti perheen kanssa. En valita. Ja kaiken lisäksi on aika kivaa, kun opiskelut vihdoin ja viimein alkaa!

Yritetääs vielä

Olin jo kovastikin päättänyt lopettaa koko blogin, kun ei tää homma ole tänä(kään) vuonna oikein sujunut. Sitten kuitenkin pääsyin taas lukemaan muiden superkivoja blogeja ja päätin lopettamisen sijaan vaihtaa nimen. Nyt näyttää enemmän omalta, katsotaan josko saisin tähän hommaan taas vähän uutta intoa.

Nyt kello on 02:30 ja huomenna pitäisi olla skarppina aloittamassa töitä uudessa paikassa, joten eiköhän jätetä tämä vain tähän.

 

Juhannus

Pari kuvaa juhannukselta. Kävin seurakunnan juhannusjuhlassa ja loppuillan ja -yön vietin Margin kanssa. Tehtiin ihan älyttömän hyvää ruokaa, hengailtiin rannalla odottamassa kokon syttymistä ihan tuskastuttavan kauan, heitettiin huonoa läppää ja saunottiin. Vähän myös pompittiin trampoliinilla ja pelattiin Mario Kartia. Mä en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt juhannuksen kaupungissa! Yleensä oon aina ollut veneellä tai mökillä (joko omalla tai kaverin). Mutta ei ollut hullumpi tämä kaupunkijuhannuskaan!

 

Tänään aamulla kävin juhannuspäivän messussa, jäi tosi hyvä mieli! Oli hyvä saarna, kivoja virsiä ja vielä kivampia tuttuja joiden kanssa vaihtaa vähän kuulumisia ennen ja jälkeen tilaisuuden. Just oikeita ihmisiä tähän päivään.

Petra

Kuinka monta tuntia tarvitaan ylioppilaskuvien ottamiseen? Ainakin viisi, jos välillä tulee nälkä ja on pakko käydä syömässä ja ostamassa karkkia ja kuivattuja hedelmiä ja ottaa kuvia ainakin neljässä eri paikassa eri puolilla Espoota. Saatiinpahan kuitenkin otettua ja oon näihin ihan älyttömän tyytyväinen! Petra on kaunis, kuten aina, eikä kuvauspaikoissakaan ollut juuri valittamista. Mitä tykkäätte?

Tutustuttiin Petran kanssa joskus ala-asteella partiossa, mutta hengattiin yhdessä myös koulussa. Petrasta tuli mun paras kaveri melkein heti, oltiin jotenkin aika samalla aaltopituudella.Välillä ollaan ignoorattu toisemme huolella melkein puolen vuoden ajan ja sitten taas sovittu, vaikkei oikeastaan oltaisikaan riidelty. Meitä yhdistää rakkaus poppareihin, jäätelöön, eläinhuumoriin ja metsäretkiin. Petra vähän niin kuin kuuluu perheeseen ja äitikin aina kyselee, milloin Petra tulee taas kylään. Kaikki meillä tykkää Petrasta ihan hirveästi, mukaan lukien mun nelivuotias veljenpoika, joka olisi mun ylioppilasjuhlien jälkeen tahtonut mennä Petralle yö-kylään.

Sain Petralta osana ylioppilaslahjaa kirjeen, jossa sanottiin kauhean paljon kaikkea ihanaa. Luen sen kirjeen aina, kun oon epävarma ja edelleen meinaan itkeä joka kerta. Voisin sanoa Petralle täsmälleen samoja asioita. Tällä hetkellä etenkin tämän: "Loppujenlopuksi tärkeintä on se, että on onnellinen ja elää oman sydämen mukaan."